Maasta se pienikin ponnistaa

Torstain vakkaritunti piti vaihtaa taloyhtiön putkiremontin asukasillan takia torstailta viikonlopulle. Lauantaipäivä olikin ihanaa aloittaa raikkaassa ilmassa ratsastelulla. Aurinko paistoi, joten siltäkin osalta oli mukavaa ulkoilla, vaikka tosin maneesissa oltiinkin. Ratsastelin Carigalla, joka oli sangen reipas ravissa, mutta laukassa piti hoputtaa eteen. Harjoituksena oli avotaivutus, joka tuntui tällä kertaa sangen vaikealta. Ei paljon auttanut, että ratsastaja keikkui ihan vinossa taivutuksen suuntaan Käynnissä ja ravissa sain jotakin aikaan, mutta laukassa täytyi taas todeta taitojensa puute. Koska Carigaa piti ajaa laukassa eteen, niin taidot eivät riittäneet enää taivuttamaan etuosaa sisälle. Pysyi polle sentään laukassa, vaikka tein tiukkoja puolipidätteitä, että olisin ylipäätänsä päässyt yrittämään avotaivutusta. Ehkäpä ensi kerralla edetään taas tässäkin harjoituksessa.

Jostain kumman syystä menin tänään kolmatta kertaa syyskautena Liinalla. Tuo polle on niin kova pinkomaan juuri siitä, mistä se itse haluaa, että joutui meikäläinen totisesti töihin. Siltikin tällaiset ratsastuskerrat muistuttavat siitä, miten alkeissa sitä taidoissa edelleen mennään. Voivoi. Juuri, kun olin parilla edellisellä kerralla riemuinnut hyvin onnistuneista ratsastuskerroista Paironilla.

Aika perusjuttuloita ollaan harjoiteltu. Tänään mentiin tarkkoja kulmia ja voltteja, viimeksi suoraan ratsastamista ja pääty-ympyröitä ja sitä pidemmälle en pystykään muistamaan. Tallilla käynnistä entistä mukavampaa on tehnyt se, että ryhmään on tullut yksi tosi puhelias nainen. Mukavaa on heppajutuista tarinoida ennen tuntia ja välillä puuskahtaa kuluneenkin tunnin tuskat, jos ei ole hirmuinen kiire bussiin.

Nyt kyllä uuvuttaa. Ja jotkut jopa sanoo, ettei ratsastus mitään urheilua ole, kun hevonen tekee kaiken työn. Kumma juttu sitten, että minä olin ihan hiessä tunnin jälkeen ja Liinalla ei tainnut olla märkää kohtaa edes satulavyön alla...

Kolme viikkoa ja kolme ratsastuskertaa on jäänyt raportoimatta. Mukaan mahtuvat ratsatukset suomenpolleilla Ripalla ja Liinalla sekä suosikkihepallani Ladylla. Ripa ja Liina taitavat olla enemmänkin esteratsuja, mutta yllättävän hyvin olen saanut nekin suoritumaan tunneista. Varsinkin Liina oli yllätys, kun se oli juuri palannut kesälomalta ja oli todella kankea. Kaikki muut paitsi vastalaukka sujuivat kohtuullisesti.

Tämän syksyn kehittämisen kohteeni on se, että istun satulassa vinossa. Aina kylki tuppaa menemään kasaan vasemmalta puolelta. Sitä pyydetään oikaisemaan ja taas hetken kuluttua olen taas lysyssä. Yritän nyt käyttää ohjetta, että navan pitäisi sojottaa suoraan hepan korvien väliin keskelle. Ehkä se vähän auttaakin, mutta taidan olla auttamattomasti kiero! Oikea hartiakin on edempänä kuin vasen, ainakin ratsastaessa. Parhaansa voi kuitenkin yrittää ja koitan kovasti saada syksyn aikana asentoa paremmaksil

Meidän Pulla on muuten huomenna kalenterin mukaan (ei siis vain viikkoja laskien) viisi kuukautta. Onnea Pulla! Sen kunniaksi Rambon ottama upea kuva:

Jihuu! Tänä viikonloppuna tuli suoritettua se, mikä jäi suorittamatta viime marraskuussa. B-merkistä sain esteosuuden suoritettua, nyt voisi alkaa harjoitella kouluosuutta. Olisikohan jossakin joku leiri, missä sitä voisi ensin opetella ja sitten suorittaa? Pitäisi tutkia asiaa, jos olisi aikaa.

Olin siis vanhan työpaikan ratsastuskerhon kautta Lohjan ratsastuskeskuksessa. Lauantaina ratsastelin pikkuruisella Rosalla, mutta en oikein pystynyt käyttämään pohkeita niin pienellä ponilla, joten sunnuntaiksi sain isomman ponin Oliverin, jonka masun ympärille oli hyvä jalat kietoa. Olin ilmoittautunut esteryhmään. Luonnollisesti ekaksi harjoiteltiin ja vikan opetuksen päälle tehtiin ratakoe. Oliver oli melkoinen luottopolle. Kunhan vain muistin pitää vauhtia yllä ja pohkeet kiinni esteellä, niin Oliver hoitelikin loput. Siltä se ainakin tuntui. Saimme nauttia alkusyksyn tuulisesta, mutta sateettomasta säästä ulkontällä. Se oli mukavaa, koska koko syksyn saan taas kiertää maneesissa. Melko pitkältä tuntui se B-merkin rata. Esteet olivat maksimissaan 70 senttiä. Olipa hauskaa!